Truth is that I don't really don't have no place to go

Ihana viikonloppu. Oona, Satu, monet muut kaverit, mauto, känniääliöt, koulujutut, univelka, Project X, mopopojat, abc, paikallaa jumittaminen, hirvee määrä kahvia, poliisisetä ja -täti.. Niistä oli tää viikonloppu tehty :)  Tuntuu, että se kavereiden näkeminen ei oo enää samanlaista ku ennen. Nautin paljo pienemmistä asioista ja mitä pienemmistä asioista saadaan kiisteltyä. Aina, kun puhutaan ni juttu kääntyy kouluun. Kai se on ihan normaalia näin alkuu. Ois vaan ihan kiva puhua jostain muustaki. Ehkä se on tällä hetkellä meille kaikille niin uutta, että siitä pitää jauhaa niin paljo.

Nyt mulla on kaikki hyvin. Asiat alkaa pikku hiljaa järjestyä ja oon koko ajan yhtä hymyä. Tuntuu, että elän nyt mun unelmaa. Saan opiskella sitä, mitä oon aina halunnu. Oon saanu selvitettyä välejä ihmisten kanssa. Purettua kiukkua ja sanottua, mikä ärsyttää. Tää on jotenki tosi vapauttavaa.
Mun elämässä on viimesten kuukausien aikana tapahtanu aika paljo muutoksia. Ne kaikki vaan vaikuttaa mun tän hetkisee elämään jotenki. Yritän kovasti ymmärtää joidenki ihmisten mielipiteitä ja hyväksyä ne. Oon kummastunu, miten omat mielipiteet muuttuu. Tai ei ehkä muutu vaan oon oppinu hyväksymään toisen sellasena, kun se on. Toista ei voi muuttaa.