Tänä syksynä ja varsinki viime viikkoina mun mielessä on pyöriny paljon yks sana. Se kuulostaa hirveeltä ja vihaan sitä. Ikävä. Se on aina negatiivista ja läsnä koko ajan nykyään.
Tuntuu, etten osaa kertoa kuinka paljon välitän, vaikka kuinka yritän. Ehkä se riittää, että sanon rakastavani ystäviä. Toisaalta toivon, että asiat ois niin kuin ennen. Se tuttu ja turvallinen Iitin yläkoulu. Missä näki ystäviä koko ajan. Nyt me kaikki ollaa eripaikoissa ja ikävä on iso. Tykkään mun uudesta koulusta ja uusista kavereista tosi paljon, mut silti tuntuu että jotain puuttuu.
Toivon, että jonain päivänä ikävään tottuu ja se helpottaa. Ehkä viimeistään sillon, kun kannat kaikki omat tavarat Helsinkiin ja asetun sinne..
Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua
Eikä mulla ole mitään ilman sua ♥
♥lla Anni
