Mulla oli eilen aika huono päivä ja kaikki harmitti. Menin illalla ratsastamaa ja hevonen potki karsinassa. Aisti mun hermostumisen. Lopulta se tökkäs mua anteekspyytävästi turvalla ja nousin satulaan. Ajattelin, ettei tunnista tuu mitää. Rentouduin ja unohdin murheet, mulle tuli hyvä fiilis. Sain kehuja, kuinka mun ei oo ikinä nähty laukkaavan niin hyvin ku eilen. Johtu siitä, että oon aina jännittäny laukkaa vähä, koska oon tippunu sieltä niin monesti. Eilen olin ihan rento, enkä jännittäny sitä. Tunnin jälkeen olisin voinu jäädä istumaa siihen karsinaa Villen viereen.
Jäätii tänää Oonan kans hetkeks Kausalaan ja käytiin Villen Mestassa limsoilla. Juteltiin kaikkea turhanpäivästä ja järkevää. Puhuttii tunteista ja rakkaudesta ja siitä, kuinka se satuttaa. Oli kiva taas puhua Oonan kans rauhassa, ihan kahestaa. Mul oli jo ikävä niitä aikoja, ku Oona vietti meillä tosi paljo aikaa. Se oli meillä lähes joka viikko. Nyt asiat on muuttunu ja ei puhuta kunnolla, kun aamulla mautossa. Tulee hirvee ikävä, kun toi höpsö muuttaa Helsinkii kesällä. Mut junat kulkee, meen sitte sinne ja Oona tulee tänne. Tuntuu hurjalta, että aika on kulunu näin nopeesti. Vastahan mä menin seiskalle ja tutustuin Oonaa. Nyt on ysin loppu ja kaikki lähtee erisuuntiin. Olet rakas, vaikka en sanois sitä usein.
Tällä viikolla ei oo ollu aikaa kuvailla paljoa, joten huomenna vois korjata tilanteen ja mennä rannalle kuvaamaa joutsenia. Nyt postaus, jossa vaan vähän kuvia.. :s
♥lla Anni